Maastopyöräilijän kasvattaminen – tietoa ja vinkkejä motivaatiosta, reittisuunnittelusta, varusteista ja tekniikasta

On aivan suunnaton ilo päästä ulos lapsen kanssa ja tietää, että hän suhtautuu yhtä intohimoisesti pyöräilyyn kuin sinäkin. Eikö olekin? Maastopyöräilijöille kyse on liikunnasta luonnossa ja yhteisistä seikkailuista, jotka jäävät ikiajoiksi muistoihin. Niitä voivat olla lapsesi ensimmäinen "kunnon" pyöräily maastossa, superaurinkoinen piknik henkeäsalpaavan uljaissa maisemissa, tai se päivä, kun hän ensimmäisen kerran jätti sinut taakseen pölypilveen leveästi virnistellen.

Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita. He ovat elementissään raikkaassa ilmassa, kun keskitytään vain pitämään hauskaa. Maastopyöräily tyydyttää lasten luontaiseen tarpeen leikkiä. Se on aktiivista leikkiä, joka saa heidät ulos liikkumaan raikkaassa ilmassa. Kaupan päälle se kehittää lapsen motorisia taitoja ja älyllisiä kykyjä, kuten reaktioaikaa, koordinaatiota, tasapainoa, ketteryyttä, kestävyyttä, luovuutta ja keskittymiskykyä.

Maastopyöräily auttaa myös lievittämään kouluun liittyvää ja sosiaalista stressiä. Pyöräily raikkaassa ilmassa ei ainoastaan tunnu vapauttavalta mielelle vaan vapauttaa myös paljon hyvän olon endorfiineja. Eikä se ole pelkkä kesälaji. Pyöräily on loistava ja mieltä piristävä aktiviteetti myös talvella. >>Lisätietoa talvipyöräilyn hyödyistä ja käytännön vinkkejä löydät tästä artikkelista.

Lapsi oppii myös arvioimaan kykyjään, tunnistamaan rajansa ja punnitsemaan riskejä miettiessään, mitä on tekemässä. On hyvin todennäköistä, että lapsi kaatuu muutaman kerran prosessin aikana. Siksi on tärkeää varmistaa, että hänellä on >>asianmukaiset varusteet vakavien vammojen ehkäisemiseksi. Lisäksi on tärkeää käydä läpi, miten tilanteissa olisi voinut toimia toisin. Olisiko törmäyksen tai kaatumisen voinut välttää? Jos olisi, miten? 

Kun lasta kannustetaan koettelemaan rajojaan turvallisessa ympäristössä (eli suojavarusteet päällä ja sopivassa maastossa), hänen itsetuntemuksensa paranee ja itse asiassa hänen onnettomuusriskinsä pienenee. Kokemusten kautta hän oppii arvioimaan tilanteita, koska hän ymmärtää oman taitotasonsa ja siihen liittyvät riskit – ja se kyky siirtyy pyöräilystä myös muuhun elämään.

Jokainen onnistumiskokemus pyörällä, oli se kuinka pieni hyvänsä, parantaa lapsen itseluottamusta. Hän todellakin saa olla ylpeä itsestään, kun osaa tunnistaa saavutuksensa pyörällä. Eivätkä vilpittömät kehut sinulta vanhempana tai huoltajana ole koskaan turhia. ;)

Lisäksi jokainen yhteinen maastopyöräretki lujittaa vanhemman ja lapsen välistä sidettä.

On vaikea määrittää tarkkaa ikää, jolloin lapsi voisi olla valmis maastopyöräilyyn. Lajin aloittaminen on kiinni motivaatiosta, motorisista taidoista, ja lapsen koosta. 

Jotkut viisi- ja jopa neljävuotiaat ovat jo innokkaita suuntaamaan poluille. Siinä iässä hidas ja lempeä lähestymistapa on avainasemassa. Lapsen jänteet ja lihakset eivät ole vielä valmiit kunnon fyysiseen ponnisteluun ennen noin kuuden vuoden ikää. 

Siihen ikään asti on parasta välttää suuria nousuja, laskuja ja vaikeakulkuista maastoa. Pysykää loivilla sorapoluilla, helppokulkuisilla teillä ja mukavilla flow- eli alamäkireiteillä. Pumptrack-rata voi myös olla hauska vaihtoehto, mutta huolehdi, että lapsi tuntee pumptrack-etiketin perusasiat ennen kuin lähtee radalle.

Yleisohjeena voidaan sanoa, että maastopyöräilyn voi aloittaa, kun lapsi on sekä innokas että tarpeeksi iso ajamaan pyörällä, jossa on 20 tuuman renkaat.

Maastopyöräilyn pitäisi olla hauskaa. Siis tosi hauskaa. Sen tärkeä edellytys on sopiva, mahdollisimman kevyt maastopyörä. Liian suuri, raskas pyörä pilaisi tunnelman täysin. 

Hyvän, lapsille tarkoitetun maastopyörän painon tulisi ehdottomasti olla yksinumeroinen, ehkä juuri ja juuri kaksinumeroinen, jos siinä on joustohaarukka. Kevyt paino tekee pyöräilystä tosi hauskaa, ja pikkuisesi pääsee silloin tällöin myös hyppäämään pyörällä.

Niille meistä, jotka ovat hurahtaneet pyöräilyyn, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta siitä, että jälkikasvun ensimmäiset maastopyöräilykokemukset ovat nautinto. Se voi tarkoittaa, että pitää olla joustava ja tehdä uhrauksia omien tavoitteiden suhteen, koska tästä lähtien…

…itse matka on päämäärä!

Suunnittelitko kestävyystreeniä mäkisessä maastossa? Tässä vaiheessa se tuskin sytyttää lapsessa rakkautta maastopyöräilyyn. Ajattele sen sijaan yhteistä pyöräretkeä liikkuvana seikkailuleikkipuistona, joka on täynnä mahdollisuuksia tutkia ja leikkiä. Lapsen kiinnostus säilyy, kun lenkille ripotellaan mukaan muutakin. Rakennetaan puroon pato, pulahdetaan järveen, heitellään leipäkiviä, asetutaan piknikille puun varjoon, tutkitaan koloja ja onkaloita, kiipeillään tai löydetään sattumalta salainen metsälampi. Kaikki sellainen luo lisäjännitystä ja vaihtelua. Jos reissun ajoittaa oikein, voi löytää marjoja tai sieniä tuliaisiksi kotiin. 

Minkä reitin valitsetkin, pidä huolta, että se sopii lapsen taitotasolle ja antaa mukavaa vaihtelua matkan varrelle. Aloita lyhyistä pyöräretkistä ja suunnittele matkalle runsaasti spontaaneja pysähdyksiä, jotta retki pysyy mukavana ja rentona. 

Jos kaipaat pientä inspiraatiota, tutustu >>listaan hauskoista pyöräilykohteista, joista uskomme sinun ja lapsesi nauttivan. 

Sinä osaat arvioida lapsesi kuntotason parhaiten. Toki hänen yleinen kestävyys- ja voimatasonsa on olennaista, mutta niin on myös se, miltä hänestä sinä päivänä tuntuu. Millainen hänen energiatasonsa on? Joinain päivinä lapset nuupahtavat ennen kuin huomaatkaan, kun taas toisina he eivät tunnu millään väsyvän, vaikka kuinka yrittäisit.

Jos jokin on selvää, niin se, että me usein aliarvioimme lasten kyvyt. Lapset ovat luontaisia kestävyysurheilijoita – ihan totta! Lasten keho hyödyntää rasvavarastoja energiaksi, ja mitokondrioiden (solujemme voimalaitosten) määrä heidän lihaksissaan on suurempi kuin meillä aikuisilla. 

Kun lapsella siis on hauskaa hyvin valitulla reitillä, kuusi- tai seitsemänvuotias voi helposti taittaa 20–30 km huomaamattaan.

Entä pitkän matkan taittaminen kerralla? Se ei ole viisasta. Lyhyet, tiheät tauot toimivat paremmin kuin pitkät pätkät kerralla. Vaikka lapsilla onkin hyvä kestävyys, he kuluttavat energiaa sykäyksissä – antaen ensin kaikkensa ja sitten yhtäkkiä väsyen. 

Jos näet, että lapsen suun ja nenän ympärille muodostuu vaalea kolmio, on korkea aika pitää välipalatauko – tämä on selkeä väsymyksen merkki.

Jopa lyhyemmillä lenkeillä on tärkeää pitää ruokaa ja juotavaa käden ulottuvilla. Jos tankki alkaa tyhjentyä, myslipatukka, hedelmäviipaleet tai voileipä tekee ihmeitä.

Mikä voisi olla tärkeintä, kun valitsee lapselle maastopyörää? Löytää kevyt, lapsille suunniteltu maastopyörä, joka on juuri sopiva. 

Kevyt runko helpottaa ajamista, ja jousituksen pois jättäminen auttaa myös pitämään painon pienenä. Vielä pienten tai erityisen kevyiden lasten paino ei aktivoi jousitusta kunnolla, joten siitä ei ole vielä juuri mitään hyötyä. 

Kevyet, leveät renkaat riittävät pehmustukseksi. Pyöräilijän painosta ja maasto-olosuhteista riippuen tällaisia renkaita voidaan käyttää pienemmällä ilmanpaineella, jolloin mukavuus maksimoituu. Äläkä unohda: kädet ja jalat ovat paras luonnollinen jousitus! Oikealla tekniikalla voi tasoittaa kuoppaisen maaston.

Vasta kun lapsi painaa noin 25–30 kg, on järkevää harkita etujousitusta. Sen pitää kuitenkin olla suunniteltu lapsille, eli sopivan kevyt, herkkä toimimaan jo pienellä kuormituksella ja säädettävissä sekä pyöräilijän painon että maaston mukaan.

Sen sijaan takajousitus (eli takajousto tai takaiskari, joka löytyy täysjousitetuista pyöristä tai "täysjoustoista") lisää painoa tuomatta suurtakaan hyötyä, ellei lapsesi pyöräile kilpaa tai käy säännöllisesti vaativilla alamäkireiteillä. Useimmille lapsille kevyt pyörä takaa sen, että pyöräily on kivaa!

Rungon koon ja painon lisäksi pyörän geometria ja ergonomia on tärkeää ottaa huomioon. Runko ei saisi olla vain pienempi versio aikuisten pyörästä. Sen sijaan rungossa pitäisi olla pienemmäksi skaalatut, lapsille sopivat mittasuhteet, kuten lasten kokoon sopiva standover-korkeus, ajoasento, akseliväli ja ohjauskulma.

Kun vaakaputki on matala, lapsi pystyy reagoimaan nopeasti hankalissa tilanteissa nousemalla pyörän selästä turvallisesti ja kaatumatta. Jos vaakaputki on liian korkea, lapsi ei kiireessä välttämättä ehdi nostaa jalkaansa pyörän yli.

Matala ajoasento pitää kuljettajan painopisteen siellä, missä sen pitääkin olla, ja antaa vakautta, kun taas pitkä akseliväli ja loiva ohjauskulma takaavat tasaisemman ajon. Vakaus ja tasainen ajotuntuma lisäävät lapsen itseluottamusta – tärkeä tekijä ajonautinnon ja maastopyöräilyn hauskuuden kannalta.

Osien jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä. Satulan, jarrujen, kädensijojen, jarrukahvojen, kampien, ohjainkannattimen, vaihtajien ja vaihdevälityksen täytyy kaikkien olla erityisesti lapsille tehtyjä eli suunniteltu sopimaan lasten käsiin, voimiin ja ajotapaan.

Toisin sanoen jarrukahvojen pitää olla sellaiset, joihin lapsen pienet kädet yltävät mukavasti ja joiden etäisyyttä on mahdollista säätää. 

Lapset tarvitsevat myös jarrut, jotka toimivat tehokkaasti vaatimatta liikaa voimaa, jotta sormet eivät väsy pitkissä alamäissä. Levyjarrut auttavat poistamaan ongelman ja ovat siksi mainio valinta lasten maastopyöriin.

Kädensijojen on oltava riittävän ohuet, jotta lapsi saa niistä hyvän otteen eivätkä kädet lipeä tangosta niin helposti.

Mitä tulee lasten maastopyörien vaihteisiin, yksinkertaisuus on parasta! 1x-kokoonpano (eli yksi eturatas edessä) sekä seitsemästä yhdeksään vaihdetta (takapakassa) ja laaja välityssuhde riittää useimpiin tilanteisiin. Tässä iässä monimutkaisempi 2x-voimansiirtojärjestelmä saattaisi ylikuormittaa lasta ja viedä huomion pois siitä, mihin hänen pitäisi keskittyä.

Lukkopolkimet, joissa kengät kiinnittyvät polkimiin klosseilla, eivät ole välttämättömiä lasten maastopyörissä. 

Jos lapsen täytyy pysähtyä nopeasti, avopolkimilla (tunnetaan myös nimellä tasopolkimet) on paljon helpompi nousta pyörän selästä turvallisesti. Maastopyörien avopolkimet on yleensä varustettu pienillä pitävillä metallinastoilla, jotta pyöräilijän kenkien pohjat pysyvät tukevasti polkimilla.

Jos mietit, mitä säätönuppeja kääntää ja mitä ruuveja kiristää, jotta saat säädettyä maastopyörän jokaisen osan omalle lapsellesi sopivaksi, >> tutustu tähän lyhyeen lastenpyörien säätöoppaaseen.

Tyyli ratkaisee! Lapsen maastopyörän pitäisi saada hänet innostumaan pyöräilystä sillä. Pyörän valitseminen yhdessä hänen kanssaan on siis ensiaskel siihen, että lapsi rakastuu maastopyöräilyyn.

Pyörän siistit värit ja muotoilun yleisvaikutelma ovat tärkeitä. Woom OFF- ja woom OFF AIR -maastopyörissä – kuten kaikissa woom-pyörissä – on ajaton muotoilu, ja ne ovat saatavana kirkkaissa, näyttävissä väreissä. Valitse mattamusta pinta hopeanvärisillä komponenteilla (black) tai erityinen kuparin sävy kevyellä hohteella ja mustilla yksityiskohdilla (terra coppa).

Oikeiden suojavarusteiden valinta lapselle riippuu siitä, missä hän pyöräilee ja kuinka tekninen maasto on. Turvallisuus ensin, aina! Aina kun pyöräillään, tarvitaan ehdottomasti täydellisesti istuva kypärä, joten harkitse >>READY-kypärää.

Mikä varuste jää usein huomioimatta? Hyvät lasten pyöräilylasit, jotka on tarkoitettu erityisesti maastopyöräilyyn. Pölyä, soraa ja hyönteisiä voi lentää lapsen silmiin pyöräillessä, jolloin hänen huomionsa herpaantuu – tai mikä pahempaa, hän irrottaa käden ohjaustangosta pyyhkiäkseen kasvoja ajaessa.

Ja koska kaatuessa ensimmäisinä maahan osuvat useimmiten kädet, maastopyöräilijät haluavat aina suojata kätensä. Hyvät, sormelliset pyöräilykäsineet, kuten >>TENS-pyöräilykäsineet, suojaavat paitsi hankaukselta, piikeiltä ja tikuilta, myös parantavat otetta ohjaustangosta.

Lisäksi on kehitetty erityisiä suojia ja pehmusteita suojaamaan muun muassa polvia, sääriä ja kyynärpäitä vammoilta. 

Mukavuus on avainasemassa: suojien pitää olla kevyitä sekä helppoja pukea ja riisua, ja ne eivät saa rajoittaa liikettä eivätkä luistaa paikaltaan ajon aikana. Jos nämä ehdot eivät täyty ja lapsesi on tyytymätön suojien istuvuuteen ja mukavuuteen, ei kestä kauaa, ennen kuin hän kieltäytyy pukemasta niitä päälleen ilman väittelyä.

Lapsille, jotka jo osoittavat revittelijäpotentiaalia pyöräpuistossa, on järkevää investoida myös kaulasuojaan, selkäpanssariin ja mahdollisesti jopa suojahousuihin sekä näiden lisäksi mukavaan kokokasvokypärään. Näiden avulla huolehdit myös lapsen selkärangasta, leuasta, huulista, hampaista ja nenästä.

Nyt kun on jo huolehdittu sopivasta pyörästä ja varusteita, voidaan pian lähteä matkaan. Kannattaa kuitenkin opetella ensin joitakin tärkeimpiä maastopyöräilytaitoja ennen kuin suuntaa pois asfaltilta. Jotta tulokset olisivat mahdollisimman hyviä, keskity pitämään harjoittelu ennen kaikkea hauskana. 

Olemme koonneet muutamia simppeleitä, hauskoja harjoituksia, joita sinä ja lapsesi voitte harjoitella yhdessä. Etsi suuri, tasainen alue, jolla ei ole liikennettä.

• Hyökkäys- eli gorilla-asento: Taito pyöräillä seisten on avainasemassa maastossa. Hyökkäysasennossa polkimet ovat vaakatasossa, toinen jalka edessä, toinen takana, paino tasaisesti jakautuneena, kantapäät alas painettuina siten, että polkimet ovat hieman kallellaan, ja katse suoraan eteenpäin. 

Kannusta lasta harjoittelemaan tätä asentoa. Hän voi leikkiä olevansa gorilla, kun hän noudattaa pyörällä käskyjäsi: käänny vasemmalle, käänny oikealle, seiso pystymmässä, kumarra päätä alemmas. Näin hän osaa itse määrittää, kumpi jalka edessä hänen on mukavampi olla.

• Alamäki- eli hyljeasento: Myös alamäkiasentoa voi harjoitella naureskellen. Näytä ensin hyljeasento omalla pyörälläsi ja pyydä sitten lasta tekemään samoin. Tässä asennossa kehon paino siirretään mahdollisimman taakse ja ojennetaan kädet suoriksi ohjaustangosta. 

Mitä jyrkempi lasku, sitä taempana takamuksesi pitää olla. Testailkaa tätä asentoa, ja anna lapselle mahdollisuus ottaa selvää, miten paljon liikkumatilaa hänellä on pyörän selässä.

• Hidas pyöräilykilpailu: Hyvä tasapainoaisti on elintärkeä maastopyöräilyssä. Taitoa voi hioa leikkisästi järjestämällä hitaan pyöräilykilpailun. Kuka pystyy taittamaan sovitun matkan mahdollisimman hitaassa ajassa? Viimeisenä maaliviivan ylittänyt voittaa! 

Voit tehdä harjoituksesta hieman haastavamman valitsemalla loivan rinteen, jolloin tasapaino- ja jarrutustaidot kohtaavat. Jarrutuksesta puheen ollen, lapsesi tulisi käyttää vain yhtä tai kahta sormea vipujen hallintaan, jotta hyvä ote ohjaustangosta säilyy koko ajan.

• Aika poimia: Erilaisten esineiden poimiminen pyöräillessä on hauska ja dynaaminen keino harjoittaa lapsen ketteryyttä ja koordinaatiokykyä. Pidä harjoitus aluksi yksinkertaisena ja vaikeuta sitä vähitellen.
  
  Aseta aluksi iso muovipullo nurin käännetyn ämpärin päälle ja pyydä lasta nappaamaan pullo käteensä ja laskemaan se edemmäs reitin varrelle tai jopa pudottamaan se toiseen ämpäriin. Tee harjoituksesta vaikeampi asettamalla pullo maahan sen sijaan, että se olisi ylösalaisin käännetyn ämpärin päällä. Pienennä pullon kokoa vähitellen tai käytä muita sopivia esineitä, kuten tennispalloa.
  
• Pujottelu: Harjoitelkaa mutkittelutaitoja maastossa. Piirrä sitä varten hieman viettävään maastoon liidulla pujottelurata tai käytä kartioita. Tavoite: Pyöräilkää rata hyökkäysasennossa ja varokaa ylittämästä yhtään viivaa tai kaatamasta kartioita. 

Muistuta lasta katsomaan aina eteenpäin siihen suuntaan, johon hän haluaa mennä. Se on tärkeää. Toisin sanoen pää ohjaa pyörää ja vartaloa siihen suuntaan, mihin se osoittaa.